Kuvakertomus Tanskan reissusta

9.-13.8.2007

Kesäkuussa(-07) Tiina soitti ja kysyi, että kiinnostaisiko minua lähteä Tanskan Vejeniin koiranäyttelyyn ja ilmoittipa vielä, että viimeinen ilmoittautumispäivä olisi huomenna.=) Kysymys tuli vähän äkkiä, enkä heti ollut kovinkaan kiinnostunut reissusta. Illan mietin asiaa ja aamulla soitin Tiinalle, että vieläkö kaivataan matkaseuraa ja Viidan voisi ilmoittaa näyttelyihin. Näyttelyviikonloppu satttui vielä sopivasti kesälomaani, niin en keksinyt mitään syytä olla lähtemättä tälle reissulle.

Torstaina(9.8.-07) illalla lähdimme Viidan kanssa ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Jonna oli jäänyt parhaaseen mahdolliseen hoitoon Kuopioon, kun äitini lupautui hoitotädiksi, eikä Jonnua jätettäisi hetkeksikää yksin. Hämeenlinnassa olimme vain yön ja aamulla aikaisin tuli Tiina ja Ossi sekä Aija, jonka saimme myös houkuteltua mukaan, ja lähdimme kohti Turkua.

Laivassa vietimme aikaa ensin kannella jäätelöä syöden ja maisemia katsellen, sitten menimme torkuille keräämään voimia yöllistä ajoa varten. Kuvassa Viida ja Ossi.

Laivasta kuvattua saaristoa.

Viida-parka kärsi laivan kannella korkean paikan kammosta ja oli hieman huonovointinen.

Tiina ja heti aamusta Tanskan muotovalioksi tullut Ossi-otus.

Näyttelyt ne vaan on yhtä odottelua. =) Viida leirissä torkuilla.

Kehässä Viidalla meni vähän huonommin ja sai lauantaina EH:n ja jouduttiin jännittämään sertiä vielä sunnuntaihin. Tuomarina oli Blaz Kavcic, jonka vaimo antoi aikanaan Viidalle viimeisen muotovalioon tarvittavan sertin.

Näyttelyn jälkeen ajettiin Fredericiaan hotellille ja iltalenkillä tutustuimme hieman kaupunkiin. Tässä siis kuvia Fredericiasta.

 

Sunnuntaina oli Viidan vuoro olla ensimmäisenä kehässä. Tuomarina oli Jan Nesvadba, joka olikin tosi tarkka setä ja syynäsikin Viidan tosi perusteellisesti. Viida mitattiinkin ja korkeudeksi saatin sama kuin ennenkin, eli 62 cm. Virheiksi setä luetteli liian valuvan turkin(?) ja alhaalla olevan hännän kuten kuvassa, vaikkakin tämä oli varmaan ainut hetki kun häntä roikkui. ;-) Kuitenkin Vimpula oli ROP ja ROP-seniori saaden myös sertin ja tulihan Viidasta sitten DK MVA ja DKK:n Juhla voittaja. Ryhmäkehät jätettiin väliin, koska halusimme jo lähteä kotia kohden.

Kotimatkalla poikkesimme johonkin pieneen kylään ja kävimme rannalla ottamassa kuvia. Vastarannalla taitaa näkyä Fredericia.

Paikallinen tirppakin pääsi kuvaan.

Lähestymme Iso-Beltin siltaa.

Sillan kupeessa oleva majakka.

Silta hieman lähempää.

Matkalla kolarikin oli tosi lähellä, ehkä kymmenien senttien päässä. Äkkijarrutuksesta huolimatta kerkesin onneksi katsomaan taustapeiliin, että mitä takana tapahtuu ja pystyin hieman hölläämään omaa jarrua. Onneksi kerkesin, sillä jos en olisi kerennyt, olisi takana tuleva täräyttänyt perään.

Tomppa neuvoi meille tien tunnollisesti koko reissun ajan.

Juutinrauman silta kaikkine rakennelmineen ja tunneliosuuksineen on noin 16 kilometriä pitkä. Ei ollut mennessä kovinkaan kiva ajella pimeässä ja kamalassa kaatosateessa tätä siltaa pitkin. Jokseenkin pelottavaa.

Tukholman satamassa, melkein kuin kotona.

Viida, väsynyt matkaaja.

Vihdoin kotona. Jonna tutkii Viidan tarkasti, että missä ihmeessä se kakara on olut monta päivää.